Runot ovat itse kirjoittamiani ja suoraan päästäni. Yleensä olen saanut ne illalla tehtyä, sillä silloin läheiset ovat eniten mielessä.
Annoit elämäsi yhdelle asialle.
Tennikselle.
Tunsit kentän kuin omat taskusi.
Jokainen askel, jokainen lyönti vei sinua lähemmäs päätepysäkkiä.
Sitten se vain tuli.
Päätepysäkki ilmestyi ilmestyi kuin tyhjästä ja vei sinut mukanaan.
Maila ja pallo jäivät kentän laidalle odottamaan paluutasi.
Minäkin jäin.
Jäin odottamaan, muttet koskaan palannut.
Siinä taas ensimmäinen runo. Lisäilen ja päivittelen sitä mulaannkun keksin ja ehdin.
Sara kiittää ja kuittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti