Runot ovat itse kirjoittamiani ja suoraan päästäni. Yleensä olen saanut ne illalla tehtyä, sillä silloin läheiset ovat eniten mielessä.
Rutistan pehmokoiraa, jonka annoimme sinulle joululahjaksi.
Tunnistan yhä tuoksusi siitä, vaikket olekkaan koskenut siihen pitkään aikaan.
Ansaitsit rauhan sairauden aiheuttamalta piinalta.
Emme saaneet vaihtoehtoa, meidän oli pakko päästää sinut lähtemään.
Tekisin mitä vain, jos saisin sinut vielä hetkeksi takaisin.
Siinä siis ensimmäinen runo. Tänne päivittelen sitä mukaan, kun niitä valmistuu.
-Sara
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti