Menetys

Heissan, tänään vähän synkempiä aiheita..

Jotkut jo varmaan tietääkin, että äitini on nukkunut pois. Se tapahtui aamulla 2.6
Asialle ei oikeen voinut mitään, koska hänen kunto romahti niin nopeasti ja yllättäen. Äidillä oli siis Suolistosyöpä.

Oli äiti jaksanut kuitenki pitkään. 2,5 vuotta. Mielestäni se ainakin on pitkään, eikö? Tietenkin parasta olisi ollut, jos se ois saatu jopa parannettua. Nyt on sitten 15.6 siunaustilaisuus.

Ehkä surullisinta tässä on se, että Vaarin, eli äidin isän kuolemasta ei ole kuin vain 3kk ja 15pv. Ikävöin edelleen Vaaria ja nyt Äitiä. Ketään lukijaa ei varmaankaan edes oikeasti kiinnosta lukea tämmöistä purkautumista, mutta kerrompa kuitenkin. Helppoa se kuitenkin on sinne ruudun taakse purkaa.

Kaduttaa ihan hirveästi se, etten auttanut äitiä esim. Kotitöissä, ruoan tekemisessä, siivouksessa, jne. En ehtinyt paljoa edes viettää aikaa sen kanssa, koska olin aina ulkona kavereiden kanssa. En edes tiennyt, että ne olis viimesiä päiviä. Kuka semmoista edes osaa arvata? Oletin toki alussa, kun äidin syöpä selvisi, että kyllä se saadaan hoidettua. Hiljalleen loppua kohti kuitenkin aloin epäilemään, että sitä ei nyt saadakkaan hoidettua. Toivoin silti lisää aikaa. Kuka ei toivoisi? Eniten nyt jälkeenpäin oikeasti kadun kun en mennyt toka vikana päivänä katsomaan äitiä. Sillon se pysty vielä kommunikoida puhumalla ja eleillä. Viimesenä päivänä vaan makas sängyssä ja välillä päästi jonkin äänen.

Varmaan se tiesi, että ollaan paikalla, muttei sitä millään voinut ilmasta. Yksin en sinne huoneeseen halunnut jäädä äidin seuraksi, vaikka sitä kysyttiin. Siihen en ollut valmis.

Kiitos, jos jaksoit lukea. Voimia ja jaksamisia kaikille syöpää sairastaville ja läheisille!

Muistakaa viettää aikaa läheisten kanssa, aikaa ei nimittäin ole loputtomiin..

- Sara